Mitäs mitäs... Tällä viikolla tuli keksittyä että Tuskan lauantai on täysin pakollinen nähtävyys (Wintersun, Moonsorrow, Rotten Sound ja Medeia). Wintersunista maksettaisiin vaikka 100€ yksinään perkele. Myötätuulirockkia pitää kattoa. Moonsorrow, Enska, Deathchain, Sotajumala ja TK on paikalla. Noista tosin kaikki paitsi Sotajumala, se vähiten kiinnostusta herättävä on tullut jo todistettua livenä. Enska ja TK varsinkin :D .
Mutta, ei festareille asti tarvitse raahautua että on kivaa. Pienet keikat on aina ollu enemmän omaan mieleen, ja tähän nälkään tuleekin 14.5 täydellinen lääke. Chtonian, Horna(!!!) ja Shining (se ruotsalainen). Chtonianista en jaksa toivoa/uskoa yhtään mitään positiivista, mutta Horna ja Shining... Ei jumalauta :D ja tämä lysti ruhtinaalliset 15€. Pakko ottaa.
Omaa musiikillista materiaalia ei ole kovin paljoa tullut, pääasiassa vain masentuneita itsemurhasävyisiä elämän värittömyyttä ja tyhjyyttä pohtivia tekstejä, mutta pari kovaa riffiäkin on saatu hakattua kitaralla kasaan. Bassokitara tekis kyllä terää.
Mutta mutta, I:stä löytyvää albumilistaa aletaan pohtia ja katsella. "Huonoimmasta" parhaimpaan päin edetään, ja sijalle 20 oli päätynyt Itävaltalaisen tunnelmallista mustaa metallia soittavan Summoningin tällä hetkellä uusin, 2006 vuonna ulos puskettu "Oath Bound". Saatanan saatana kun kaikkea hyvää täytyy aina odottaa. Vaikka kova lätty tämä onkin, niin kyllä sen 5 vuodessa (omalla kohdalla 2-3) ehtii kuunnella ihan tarpeeksi pahasti puhki :)
Tämä niinsanottu "arvostelu" ei tule olemaan päätä huimaavan pitkä. Summoningin julkaisuissa on aina ollut ongelmana se, että kuuntelen ne yhtenä pötkönä. Biisien nimiä on paha alkaa muistelemaan tämän takia, vaikka ne pari ehdottomasti parasta onkin jäänyt mieleen. Aikaisempiin levyihin nähden sotaisuus ja synkkä ilmapiiri on selvästi vähentynyt. Esimerkkinä tästä, uudelta albumilta ei löydy
"Through The Forest Of Dol Guld":in tai
"Nightshade Forests":in kaltaisia marssikomppi biisejä kuin 1-2. Tämä rauhallisempi suuntaus on omiin korviin kuulunut jo tosin strongholdilta lähtien, mutta ei ennen näin selviä maalausmaisia maisemia ole summoning maalaillut. V**tu, ihme analysoimiseksi menee tämä paska, ja ei tämä edes suuremmin muuta useita levyjä vanhaa äänimaailmaa. Vähän enemmän syntikkaa ja kevyempiä melodioita, kitarat eivät revittele yhtä viiltävästi, ja levyllä on yksi parhaista fiilistely/hempeily biiseistä mitä on tullut kuultua. Omat sahatuimmat tältä levyltä:
1."Land Of The Dead"
Biisin luomat tunteet ovat kuin yksi yhteen erään tärkeän henkilön kanssa. En mä vaan osaa kuunnella tätä biisiä ajattelematta kyseistä henkilöä :) Äärimmäisen kaunis, melankolinen, muttei masentava. Intro ja outro jotain aivan parasta. Ehdottomasti oma lemppari summoningilta.
2."Across The Streaming Tide"
Antaa mitä lupaa. Parasta summoningia tämäkin, ei tosin mitään
"Nightshade Forests":in tasoa. Vaikea kuvailla, kuulostaa mukavalta korvaan, rauhallinen tempo ja kauniit syntikat luovat vahvan vision vuorenhuipuista usvan keskellä.
Ja loppulevy onkin kuunneltu niin pötkössä että en jaksa alkaa muistelemaan yksittäisiä biisejä. Selvästikkin konseptialbumiksi mietitty lätty, joten tuskin tämä mikään rikos on. Mutta, kaunista, hidastempoista ja erittäin melodista mustaa metallia. Jos ylipäätään mikään bläkkis iskee, niin menet vähintäänkin kuuntelemaan seuraavat biisit vaikka juutuubista: Nightshade Forests, Land Of The Dead ja Long Lost to Where no Pathway Goes. Ehdoton seal of approval tätä tavaraa suoltavalle duolle.
