keskiviikko 24. lokakuuta 2012

XVIII



Täällä taas. Wintersunin Time I tuli ja vakuutti totaalisesti. Anaal Nathrakhin Vanitas tuli ja tappoi kaikki, ja seuraavaksi pitäisi tutustua Forgotten Tombin nimihirviöön And dont deliver us from evil...:iin. Ei tässä mitään ihmeempiä muuten, ihmiset on paskaa, musa ja pleikkari parasta. Katsotaanpa sitä seuraavaa levyä listalla mikä menee aivan täysin uusiksi kohtapuoliin... Eli tänään olisi Draugnimin debyytti vuorossa. Hyvä homma. Aliarvostetuin black/pagan pumppu mitä suomesta nousee.
Eli, keskitempoista ja tunnelmallista mustaa pakanametallia. Ja aivan perkeleen hyvää sellaista. Harvoin yhtye saa debyytilleen instrumentit näin kauniiseen tasapainoon. Syntikka ei ole pääosassa vaikka hyvin kuuluukin, vokaalit tuovat kylmän tuulen lailla oman kirpeän makunsa soundiin ja kitaroissa ja rummuissa ei ole mitään valitettavaa myöskään. Miinuksia tälle lätylle ei tule mieleen vaikka yrittäisikin nipottaa jostakin. Tämän levyn leipomiseen käytettiin aikaa ja vaivaa, ja se kuuluu lopputuloksesta. Voi kunpa samaa eeppistä fiilistelyä olisi jatkettu synkistelyn sijaan kakkoslevyllä. Yhtye on tullut 2 kertaa todistettua ihan livenäkin, ja voi perkele kuinka kovaa se on jaksanut potkia molemmilla kerroilla. Harmi vaan että tuntuu että tästä leiristä tuskin on kuulumassa ääniä enään pitkään aikaan. Mutta, kolmen kovimman avulla voisi jatkaa tätä sepitystä.

1."Moonpath"
Levyn avausralli, ja samalla selvästikkin se biisi josta koko bändi niinsanotusti lähti. Keskitempoinen, usvainen, maalaileva ja eeppinen biisi. Tässä on koko bändin sielu ollut mukana.

2."Archein"
Ja yllättävästi levyn päätösraita tulee taas kakkosena. Vähän kuin hitaampi ja melankolisempi versio moonpathista, samaa fiilistä ainakin löytyy hyvin paljon. Tämän avulla levystä jää suuhun ikäänkuin haikea "elämä jatkuu" fiilis.

3."Feast of the Fallen"
Noniin, nyt on folkki meno. Levyn pirtein biisi, yleensä inhoan näitä yli kaiken, mutta tämä on aivan helvetin onnistunut tapaus. Livenä toimii kuin tauti.

Alkaa olemaan aika säälittäviä nää mun arvostelut. Noh, kattoo jos jaksais petrata kun top-3 alkaa olemaan seuraavana. Sitten olis luvassa shade empiren zero nexus. saatana.

perjantai 5. lokakuuta 2012

XVII



Noniin rakkaat pölypallerot ja hiirenpapanat, eli ainoat lukijani, tästä alkaa viimeiset 5 albumia ennen kuin lista päättyy ja päivittyy. Pitää katsoa mitä tänne sen jälkeen jaksaisi päivitellä. Palvelus käyty ja vitutushan siitä jäi käteen. Ainoastaan laivakaverit jäivät mieleen positiivisena juttuna. Mutta nyt on pari viikkoa pelkkää nukkumista ja lepoa. TJ vitun 0. Mutta, tämänpäivän albumin kimppuun, Arthemesia, Alpha.Omega.Alpha, eli lyhyemmin ja oikeinkirjoitetusti A.o.A. Ei tässä nyt sitten muuta kuin katsomaan mitä tänään.
<br />Arthemesia - a.O.a.
Eli, melodista ja maalailevaa mustaa metallia tällä kertaa. Aiheet ovat siinä yössä, pimeydessä ja luonnossa misantrooppisella mausteella. Tässä bändissä on jäsenet vaihtuneet kovaan tahtiin, jari mäenpäät ja pari ensiferumin jannua kävi pyörähtämässä alkuaikoina levyttämässä pari albumillista silloin vielä nopeatempoista välineurheilurallatusta. Onneksi tästä päästiin irti ja tunnelma otti ohjat ja jalan pois kaasuttimelta. Harmi vaan että A.o.A olikin sitten bändin viimeinen levy kun miehet lähtivät eri suuntiin vuonna 2010. Saatana. Kyllä tätä olisi mielellään lisääkin kuullut. Tämäkin kyllä on vähän turhan korkealla tällä omalla listalla, ainoastaan Valkoinen Susi ja Patheme ovat sitä terävintä kärkeä tällä lätyllä, loput ovat vähän turhan kikkailevaa progea. Mutta, juurikin nuo ovat ne kovimmat lohkaisut tältä levyltä.

1. Valkoinen susi
Järjettömän kova biisi. Jos koko levy olisi ollut tätä tasoa olisi tämä helposti ykkösenä omalla listalla. Nopea ja silti tunnelmallinen rallatus, josta huokuu yön musta taika ja olemus. Yksi parhaita ikinä tehtyjä suomeksi laulettuja bläkkis-rallatuksia.

2. Patheme
Hidas, kaunis ja mystinen. Tässä voi jo melkein laittaa silmät kiinni ja tuntea kävelevänsä metsässä keskellä yötä hitain askelin. Vähän voi joskus olla hyvinkin paljon. 14 hypnoottista minuuttia pelkkää voittoa.

Siinä oli sitten taas jonkinmoinen brieffi arthemesiasta. Hail ArthemesiA! Seuraavalla kerralla kirjoittelenkin näköjään... Draugnimin debyytistä! Voi huhhuh, aivan mahtava levy kyseessä. Silloin siis. Wintersun TJ14!