Hups, melkee kuukaus hulahti ilman että jaksoin tätäkään päivittää. Noh, im back! Vaikka tätä ei siis oikeasti lue kukaan muu kuin minä :D, eikä ole edes läppä. Mutta mutta, mitäs sitä on tullut kuunneltua? In Flamesin uusin yllätti suhteellisen kovaa, musiikkimaku muutenkin kevenemään päin, Totalselfhatredit ja vastaavat eivät tällähetkellä maistu. Tuska on ensviikon viikonloppuna, katotaan nyt menenkö edes jatkoklubeille asiaa juhlistamaan. Ja metalliin liittyen mätin Brütal Legendin läpi. Oli aika... öööh... kasari meininki. Siis ei perkele, kasariheville ja hard rokille oli koko peli oikeastaan omistettu. Yhtään death metallia pelistä ei tainnut edes löytyä, ja black metal rintamaa värittivät jotkut helvetin cradle of filthit ja dimmu borgirit. Että joo. Mutta, Insomniumin uuden albumin julkaisupäivä lyötiin lukkoon, ja sitä seuraa kiertue. One for Sorrow! Nosturissa nähdään, mukana menevät MyGrain ja Before The Dawn. Ja insomniumista kun puhutaan niin seuraava albumi listalla onkin herrojen debyytti.
Eli, odotuksen saleissa tänään. Herranjumala, 2002 tämäkin ilmestynyt! Eipä ole mikään maailman uusin lätty. Mutta, tästä se lähti, insomniumin syksyinen ja melankolinen taival kohti tähtiä. 2009 Finnish Metal Awardsissa Across the Dark lohkaisi vuoden albumin tittelin, ja samalla kotiin lähti vuoden bändi palkinto. En muista kyllä oliko siellä kolmaskin palkinto, ihan sama :D Mutta, tyyli on muuttunut paljon alkuajoista. In The Halls Of Awaiting tarjoilee hieman nykypäivien tuotantoa nopeatempoisempaa ja erityisesti folkahtavampaa menoa. Esimerkiksi Dying Chantin kaltaisia rallatuksia ei enää Above The Weeping Worldilla kuultu. Mutta, helvetin kova debyytti on kyseessä, yhtään turhaa rallatusta tai tyhjää biisiä ei levylle ole oikein mahtunut, laatu kuitenkin notkahtaa lopussa aika rajusti perusmukavasta jyräämisestä parhauteen. Nimittäin levyn päätösraita on yksi syy miksi tämä lätty pääsee näin korkealle listalle. Kolme kovinta:
1."
In The Halls Of Awaiting"
Aii perkele. Alun ja lopun kantele, hidas tempo, kauniit lyriikat... Tämä pitää vain kuulla, ei sitä voi selittää. Tunnelmallisinta ja parasta insomniumia.
2."
Medeia"
Toimiva ralli nopeammalta puolelta. Nuff Said.
3."
Ill Starred Son"
Toimiva aloitusraita, sekoitus nopeampaa ja hitaampaa tuotantoa, ja kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee.
Vähän vaikea albumi arvostella, mutta ei voi mitään. Taidanpa alkaa päivitellä tätä useammin että saan edes tuon TOP 20 jutun hoidettua loppuun. Mutta, mitäs ensiviikolla...!!! Inferi! Jes! Silloin siis, rakkaat olemattomat lukijani :D
