IX

Hohhoijaa, ei ole täällä paljoa jaksanut pomppia, ajatus behemothin albumin arvostelusta ei oikein ole houkutellut. Jaa miksi? Viimeaikoina on taas kaikenmaailman taiteelliset bläkkisbändit maistunut. Mutta, MTR menee samalla kun istun himassa koneella, eikä ees ota päähän :D kaikki bändit nähty tai ei vaan kiinnosta. Bleh, ei paljo oo sit tapahtunukkaa kesän alettua. Isketääs arvostelua kehiin. Behemothin The Apostasy!

Nnoin! Puolan isoin ja paras bändi. Aloittivat luonnonläheisestä black metallista, ja tyyli on muuttunut blackened death metalliksi, anyway, paskaa eivät nämä jannut tehneet missään vaiheessa. Viimeisin levy ilmestyi... 2009? Mutta nergalin leukemiatapauksen takia uusi albumi menee helposti ensivuodelle. Sitten itse albumiin. Mielenkiintoinen itämainen teema, nergalin lyriikat ovat aina olleet jotain niin ufoa tavaraa että tällä ÄO:lla en lähde niitä tulkkaamaan. Perkele, mies on lukenut kirjansa. Kitarointipuolella on perus vihaiset murinat, ja sitten päästään parhaisiin asioihin. Nergalin ääni, ja Infernon rummutus. Siis, mitä vittua? Ensimmäinen varsinainen biisi alkaa niin vihaisella jytinällä että ihan pahaa tekee, ja koko albumi jatkuukin samoilla linjoilla. Nergalin äänestä vaan senverran että se tulee syvältä ja vihaisesti. Äänipuoli on Behemothilla kunnossa. Biisimateriaali? Toimii sekin! Pieni melodinen vivahde aina siellä täällä pitää albumin hyvin koossa muuten jyrisevässä ja vihaisessa menossa. Ja sitten voisi pistää ne kolme kovinta:

1."Slaying the Prophets Ov Isa"
Eli levyn eka varsinainen biisi. Levyn vihaisinta ja parasta antia, ekan kerran kun tämän kuuli meinasi leuat tippua lattiaan. Raskas kuin tankki, ja samalla kuitenkin taipuisa biisi.

2."Christgrinding Avenue"
Tämä on sitä behemothia parhaimmillaan. Kovaa mennään, paljoa ei taivuta, kitarat vinkuvat niin saatanan nopeasti, nergal huutaa keuhkonsa ulos rumpujen rikkoessa äänivalleja... Tämäkin yllättävän melodinen biisi, mutta mistään mozartista ei kuitenkaan puhuta.

3."Inner Sanctum"
Sitä hitaampitempoista ja tunnelmallisempaa tuotantoa tämä. Aiiii perkele. Niin synkkää ja raskasta ettei paremmasta väliä!

Nnoin, jonkinmoinen arvostelu tuokin, olis melkein voinu tulla parempikin, mutta ei behemoth iske ihan näinä aikoina. Mutta mutta, seuraavalla viikolla katellaan sitten Insomniumia, In The Halls Of Awaiting. Kipeää tekee.

VIII

Nnoniiih, tällä kertaa perjantaina, huomenna päättärit, ja nyt tylsää, joten miksikäs ei? Nyt on ollut musiikillisesti kyllä poikkeavaa aikaa, sormet lähestulkoon verillä kitaransoiton takia, levysoitin tykittää 24/7, ja muutenkin meno maistuu. Semmosia bändejä tullut kuunneltua kuin deafheaven, amesoerus, wolves in the throne room, abyssic hate ynm. Tunnelmallista, leijuvaa ja synkkää tavaraa. Ja sitten wintersunin uusi biisi. paska äänenlaatu, mutta time vaikuttaa jo nyt olevan vuoden levy... jos se siis tälle vuodelle kerkiää. perkele. Lyriikoita ei ole tullut tehtyä ollenkaan pitkään aikaan, pitää napsia aikasemmista hyvät ideat ja riimit ja värkkiä kokoon. Mutta, eipä oikein sitten muuta. TOP-20 jatkuu vähän vaikeissa merkeissä tänään, sillä tunnelmallinen black metal on dominoinut totaalisesti viimeaikoina, ja nyt pitäisi Vaderin Impressions in Blood arvostella. Naminami :D

Eli, puolalaista blackened deathhia on tarjottimella tänään. Ja ai perkele kun näyttää makealta. Soundeiltaan vader eroaa porukasta huomattavimmin vokaalien takia. Perus rääky/huuto örinän sijaan örinät lähtevät suoraan vatsanpohjista, syvältä mustina ja paksuina murahduksina. Ja tottakai rumpalia pitää kiittää taas kerran, rummut jytisevät eteenpäin vihaisesti kuin tankki. Mutta, impressions in blood, tämäkin jo 5 vuotta vanha lätty (uutta levyä pukkaa ennen syksyä :D). Ei todellakaan vanhentunut tapaus. Kovaa mättöä läpi koko levyn, mutta tarttumapintaa on jokasuunnalla, kitarariffit pitävät otteessaan, rummut pitävät kuuntelijan jännityksessä että kuinka rankaksi meno osaa mennä, ja örinöistä tulee itse paholainen mieleen charmikkaalla mutta silti synkällä olemuksellaan. Yllättävin veto tällä lätyllä on ehdottomasti satunnainen melodisuus. Introbiisi on eeppinen syntikkainstrumentaali, ja levyn paras biisikin nojaa jonkunverran syntikan varaan. Ja plussaa pitää antaa myös vaderin covereille, necropoliksella kuultiin venomin black metallista hieno versio, ja tällä jytisee slayerin raining blood. Toimii niin perkeleen hyvin! Mutta, suosittelen, parhaita death levyjä mihin olen törmännyt. Sitten, kolme kovinta:

1."Helleluyah (God Is Dead)"
Aijaijaijai, eeppinen ja synkkä intro, hyvät sanoitukset ja erittäni tarttuva huutokertsi. Tämä pitää kuulla, ei tämän loistavuutta voi sanoin kovin paljoa kuvailla.

2."Shadow Fear"
Sitä jytisevintä ja vihaisinta antia tällä lätyllä. Paskat mitään syntikkaa tarvitaan, yksi moshattavimmista biiseistä mitä sattuu olemaan :D

3."Raining Blood"
En yleensä tykkää laittaa covereita kolmen kovimman joukkoon, mutta tämä, tämä on niin perkeleen sopiva vaderille. Originaali versiokin on niin vihainen ja ärhäkkä veto että huhhuh, mutta vader iskee nuppia vielä vihaisemmaksi ja synkemmäksi. Ei tämän bändin soundia voi olla rakastamatta.

Mutta, Vader. Kova bändi joka halutaan suomeen keikkailemaankin. God is Dead voisi olla ehkä jotain murhaavaa kuultavaa :D Ensviikolla arvostelenkin sitten maailman kovimman death/black bandin tuotosta The Apostasy. Aivan, BEHEMOTH.