VII

Täällä taas, lauantai iltana kuten yleensäkkin. Tällä viikolla on tullut väännettyä kitaraa suhteellisen hitosti, lyriikoita tehty 0 kappaletta pariin viikkoon, mutta musiikin kuuntelu on taas lisääntynyt. Tällä viikolla pari iltaa jaksoi Anaal Nathrakhin uusin lätty kiinnostaa, mutta ei mennyt pitkään ennen kuin kaikki kortit oli lyöty sen kannalta pöytään. Mutta, mieluisampaa musaa onkin edustanut deafheaven ja Drudkh. Tuskaan kiinnitettiin totalselfhatred sunnuntaille. Nyt on kokoonpano täynnä ja must see bändejä on ihan kivasti: Moonsorrow, Wintersun, Rotten Sound, Totalselfhatred, Impaled Nazarene, Shining ja Black Crucifixion. Perjantaina ei ole yhtäkään mielenkiintoista esitystä, lauantaina on pari kolme, mutta sunnuntai on kovin päivä minne itsellä on koskaan ollut mahdollisuutta päästä. Mutta, tuska höpinöistä jatketaan TOP 20 listan pariin. Jo tässä vaiheessa listaan on tullut pieniä muutoksia, mutta se on ihan sama. Tuo Forgotten Tombin lätty tekisi mieli iskeä sinne, mutta tämä lista mennään nyt tässä järjestyksessä. Nyt on siis brasilialainen yhdenmiehenbändi arvostelussa, Thy Light. Masentunutta mustaa metallia tottakai.

Eli, vuonna 2007 ulos rykäisty demo. Demoksi on kyllä harvinaisen pitkä ja laadukas paketti saatu kokoon. Pahimpia ongelmia tässä on hirveät konerummut, mutta muut soittimet tukevat äänimaailmaa senverran hyvin ettei se levyä pilaa. Tunnelma levyllä on... Kuollut. Hyvällä tavalla, nyt on elämän hyvät puolet hautautuneet täysin sen arjen tuoman paskan alle, minkäänlaista optimismia ei levylle mahdu. Kylmä, kipeä ja surullinen äänimaailma puskee läpi jos vähänkin keskittyy siihin mitä kuuntelee. Tämäkin arvostelu jää hieman lyhyeksi, sillä tässä on haettu vain muutamaa asiaa, ja ne on saavutettu onnistuneesti. Suici.De.Pression on aivan perkeleen lohduton tekele. Jos unohtaa ne pari pientä tuotantopuolen ongelmaa niin ei jää paljon ollenkaan valittamisen aiheita. Lyriikoissa on ollut myös kekseliäisyyttä mukana. Mutta, analysoidaan biisikohtaisesti, kolme kovinta:

1."In my last mourning"
Levyn kipein ja surumielisin veto. Eka biisi mitä tältä demolta kuulin, ja puolessavälissä biisiä olin jo täysin myyty. Kyyneleet vain virtasivat kuin itsestään kun tätä kuunteli. Yksi parhaista DSBM biiseistä mitä olen kuullut. "In my last mourning i realize, i've always been the nothing i feared becoming..."

2."Suici.De.Pression"
Harvemmin lyön introa levyn parhaisiin varsinaisiin biiseihin, mutta tämä tekee samantien selväksi mitä tuleman pitää. Lohduton ja samalla hemmetin kaunis biisi. Kyllä kelpaa, ei mulla muuta.

3."A crawling worm in a world of lies"
Tämä on sitten varmaan sitä tasapaksua thy lightiä? Siis, ei mikään hittibiisi, vaan perus albumikipale. Ei valittamista, Ahdistusta ja vitutusta maailmaa kohtaan löytyy vaikka muille jakaa. Tässä vaiheessa viimeistään pitää mainita helvetin onnistuneet syntikat tällä levyllä, yksi iso syy miksi tämäkin biisi pysyy mielenkiintoisena.

Oolrait, nyt on thy light käsitelty sitten ainakin jotenkuten, en tiedä kuinka huonosti tai hyvin, mutta yritetty on. Ensiviikolla hypätäänkin sitten ekan death metal levyn kimppuun, puolalainen behemothin ohella maan parasta antia, Vader - Impressions In Blood!

VI

Nnoin, täällä taas. Viikko mennyt suhtkoht tylsästi. Meno on ollut aika aneemista, ja musiikistakin vain yksi levy on kunnolla soittimessa pyörinyt. Mutta se onkin se kevään suurin ja paras yllättäjä. Forgotten Tomb - Under Saturn Retrograde. Paljon koukkuja mihin tarttua, nätti äänimaailma, mutta forgotten tomb on muuttunut. Kevyempään suuntaan kai, ja se kelpaa. Mutta, pitemmittä puheitta Top 20 saa luvan jatkua.

Eli, Draugnimin toinen levy Horizons Low. Ilmestynyt tuossa viimevuoden lopusyksystä (2010). Debyytti rykäistiin ulos jo 2007, joten toivottavasti seuraava lätty tulee ennen 2013. Mutta, tunnelmallista folkkibläkkiä on siis kyseessä, osa on kuvaillut sekoitukseksi Moonsorrowia ja Summoningia. Omasta mielestä vaikutteita on, mutta on tämän bändin miehet jotain aivan omaa keksineet siihin mukaan. Kestoa on sopivasti vajaan tunnin verran, ei liian vähää eikä liikaa. Vaikea aloittaa tämän kanssa... Noh, äänimaailma maalailee milloin jylhiä, koskemattomia vuorenhuippuja pilkistämässä sumuisten pilvien keskeltä, milloin taistelusta palaavaa yksinäistä, kuoleman kielissä olevaa pohjolan soturia. Eli mittari on pääsääntöisesti eeppisessä tai melankolisessa, mutta albumin kohokohdissa ollaan molempien puolesta aivan huipussa, vieläpä samaan aikaan. Soundit ovat selvät ja kunnossa nykypäivän standardien mukaan, ei tämä levy olisi mitään voittanut muhjuisella tai raa'alla äänimaailmalla. Sitten, ne levyn kolme kovinta.

1."Bastion"
 Aloitetaan biisi kylmällä ja synkällä sellonsoitolla. Siirrytään ehkä parhaaseen riffiin minkä draugnim on tähänmennessä keksinyt. Jatketaan maailailemalla kaikin mahdollisin tavoin toivotonta ja sitä viimeistä hetkeä draugnimin äänimaailmoin. Tässä on tämän bändin ehkä paras biisi.
2."The Last Of Kin"
Tässä on sitten se levyn hittibiisi. Hidastempoinen, mutta kuitenkin nopeasti eteenpäin jyräävä peto. Draugnimille pitää kyllä antaa taas plussaa näinkin taidokkaasta syntikan käytöstä. Vaikea sanoa muuta, kova aloitus albumille.
3."Fear And Fey"
Last Of Kin:in pikkuveli. Tunnelma kohdillaan, mutta miinusta ehkä lievästä tasapaksuudesta. Kuitenkin, aina tämän jaksaa kuunnella alusta loppuun ilman mitään ongelmia.

Mutta, on tässä levyssä ongelmiakin. Ensimmäinen ja viimeinen biisi ovat jotain helvetin hienoa kuunneltavaa, mutta keskikohdilla lähdetään tutkimaan mitä kaikkea bändin soundeilla oikeastaan voi tehdä. Tuloksena on toimiva, mutta tylsä Cursed The One, ja koko bändin heikoin esitys, The Weepers Way. Hyvin tehdään se mitä osataan, mutta hidastelut ja vastaavat eivät vielä taivu tämän äänimaailman muottiin. Kaksi kertaa livenä todistettu, kaksi kertaa mieli puhallettu. Tutustukaa ihmeessä! Onhan bändin debyytti tämän listan sijalla 4!

Ja ensiviikolla ranteet auki, Brasilialainen yhdenmiehenprojekti Thy Light, demollaan Suici.De.Pression.

V

Noonniin, viimeviikon lauantaina unohdin päivittää tätäkin rävellystä, mutta nyt taas jatkuu. Elih, 2 viikkoa, mitäs on tapahtunut... 2 yllätyskovaa levyä ja muutemia hassuja kitarariffejä saanut sählättyä kokoon. kauhulla odotan sitä kohtaa kun pitää biisejä alkaa kursia vakavammin kokoon. Mutta, nuo yllättäjät ovat tänään arvosteltavan Shiningin uusin levy, VII: Född Förlorare (Born Loser). Tätä levyä en ole vielä ehtinyt vääntää kovin pahasti soittimessa, sillä se toinen yllättäjä on vienyt kaiken huomion. Forgotten Tomb: Under Saturn Retrograde. Ei helvetti on mielenkiintoinen levy. Suosittelen tutustumaan, heitän tästä ehkä top 20 listan loputtua jotain isompaa arvostelua.
Harvoin on tapahtunut näin. Tänään shining soittaisi nosturissa, mutten tiedä jaksaisiko mennä. Myös Horna ja Chthonian olis lauteilla, mutta chthonian on ihan helvetin tylsää paskaa, ja Hornan materiaali on jotain niin tasapaksua että huhhuh. Ja Shining on tullut todistettua jo kerran livenä, en tiedä oliskiko toinen kerta nyt niin pakollinen. Ja kun puheenaihe pyörii jo valmiiksi kvarforthin bändissä, niin voisi aloittaa sitten seuraavan Top 20 listalla olevan albumin ihmettelemisen.

Albumi kantaa nimeä V: Halmstad (haha, arvostelen shiningin viidennen levyn viidennessä postissani, hahahaha... eteenpäin). Genre on pääpiirteittäin se normaali SDBM (Suicidical Depressive Black Metal), mutta shining onkin senverran genrehirmu että mukaan mahtuu rokkia, poppia ja ties mitä kaikkea muuta. Bändin maine on vähintäänkin erittäin kyseenalainen. Huumeongelmia, jatkuvia muutoksia soittajissa ja ihan ihmeellistä settiä livekeikoilla. Kvarforthille lavalla viiltely on tuttu juttu, yleisön keskuuteen heitellään partateriä, itse sain tuskan jatkoklubilla oksennukset niskaani, ja helvetti, onhan joku yli-innokas muija ottanut kvarforthilta poskeenkin kesken keikan. Että tällasta musaa.
Mutta joo, vaikka pojat örmyävät pitkin mestoja ja lavoja, niin musiikki on jännää. Ei tämä mitään megaraskasta teurastusta ole todellakaan, laulupuolellakin vedetään paljon puhtaita. Örinä ja rääkyminen ajavat asiansa, mutteivät ole sieltä kaikkein tuskallisimmasta päästä, ja hyvä näin. Äänimaailma tällä levyllä vaihtelee erittäin synkän paahdon ja sitä syventävien herkkien akustisten kohtien nopealla vaihtelulla. Lyriikoista ei voi paljoa mainita ruotsinkielen takia. En ala millään google translatorilla vääntämään vaikka tekisikin mieli. Mutta siis, soittopuoli on kunnossa, soundit ovat selvät ja kirkkaat, biisimateriaali on helvetin hienoa. Kelpo itsarimetallia sanon ma. Ja sitten levyn kohokohtiin:
1. Neka Morgondagen (Deny Tomorrow)
Ei herranjumala mikä biisi! Tässä on sitä hienoa lopullista asennetta jonka jälkeen mikään ei enään jatku. Kivan tarttuva kertosäe, ja aivan omaa luokkaansa olevat akustiset rilluttelut. Laulut ovat myöskin ladattu aivan täyteen tunnetta. Kiitos tästä!
2. Låt Oss Ta Allt Från Varandra (Let Us Take Everything From Eachother)
Ja tämä on se levyn hittibiisi. Rokkaavaa ja synkkää meininkiä alusta loppuun. Kertsi ja useimmin sahattu riffi ovat niin shiningia kuin olla ja voi. Sanoitukset ja biisin nimi jo itsessään ovat myös niin shiningiä että. Mutta, tätä biisiä voisi luonnehtia shiningiksi pähkinänkuoressa.

Loput biisit ovatkin sitten senverran tasaista tavaraa etten ala nostaa sieltä pakolla mitään isompaa ylös.

Tjuu. Tässä oli tämä shining. ei tästäkään mitään hienoa arvostelua tullut. Oma veri vetää enemmän syntikoilla koristeltuun melobläkkiin kuin rokahtavaan ja raakaan perusbläkkiin. Mutta, ensiviikolla ovat horisontit matalalla, suomen aliarvostetuin folkbändi draugnim saa ylistyksiä ensviikolla.

IV

Kevät on kunnolla täällä, uusinnat ohi, vappu tuli ja meni, ja nyt elämän pitäisi kaikkien standardien mukaan olla suhteellisen mukavaa, vaan ei näin ole päässyt tapahtumaan. Vituttaa ja turhauttaa ihan huolella syystä X. Totalselfhatredin koko tuotanto ja Moonsorrowin uusin on pyörinyt levysoittimessa ahkeraan tahtiin. Sentään musa ei ole paskaa. Sanoituksiakin on tullut taas väännettyä, aiheena on ollut taas vaihteeksi aika mielenkiintoisia teemoja, esim: yksinäisyys, itsemurha, ihmisviha ja kaikkea muuta iloista kuten värikkäät pikkuponit. Mutta, tällä kertaa olisi vuorossa Totalselfhatredin uusin lätty, Apocalypse In Your Heart. Parasta suomalaista itsarimasennusmetallia mitä on. Kerran tullut todistettua livenäkin. Aivan, alan pistämään levyn kansia näihin arvosteluihin mukaan jotta tähän blogiin tulisi jotain väriä :)

Erittäin paljon erilaisia mielipiteitä on levy kerännyt. Siinä missä ykkösalbumi oli kirkassoundinen, paskasoundisesta massasta eroava taideteos, TSH päätti kuitenkin ampua hyvät soundit alas. Itse kun sain käteni albumiin kiinni, naama oli niin norsunvitulla että huhhuh soundien takia, mutta ei mennyt pitkään ennen kuin tajusin tämän tarkoituksen. Kaikki saavat itse keksiä sen joita kiinnostaa tarpeeksi. Eli, soundit ovat mitä ovat, mutta muuten albumi onkin aivan järjettömän kova veto. Sydäntä raastavia riffejä, tuskaista huutoa ja äärimmäisen kauniita akustisia kohtia. Ainoastaan rummut kuulostavat allekirjoittaneen korvaan hieman oudoilta, muttei todellakaan huonolta, ja vokaalit ovat sitä luokkaa etten minäkään ota niistä kovin usein paskaakaan selvää. Todella harmi, sillä TSH:n lyriikat ovat jotain aivan mielettömän hienoa.
Levyn rytmitys on myös kunnossa, siinä missä alussa paahdetaan veri lentäen ja kyyneleet valuen, lopussa vain leijutaan usvaisessa maailmassa kohti olemattomuutta. Tästä päästään taas yhteen levyn suurimmista vahvuuksista, se on tunteikas ja voimakas kuin mikä. Ekoilla kerroilla ei levy huonojen soundien takia auennut, mutta ei kestänyt pitkään ennen kuin musiikki otti sielusta kiinni ja repi ja ravisteli ihan urakalla. Tätä tavaraa kuunnellessa ollaan joko täynnä iloa tai surua. Mutta, feivöritit:

1.Cold Room Starstained
Harvoja hetkiä kun tuntuu että sydän pysähtyy musiikkia kuunnellessa. Kylmä, toivoton, surullinen ja ennenkaikkea lopullinen. Ehdottomasti totalselfhatredin parhaita biisejä.
2.A Teardrop Into Eternity
Poikkeuksellinen ja uudentuntuinen veto, joka toimii helvetin hyvin. Omasta mielestä vähän rokkaavampaa ja kevyempää kuin levyn muu materiaali. Samalla nätti ja rujo kipale.
3.At War With Myself
Levyn rujointa materiaalia, toimii helvetin hyvin. Piste :)

Nnoin, siinä oli jonkunmoista settiä Maailmanlopusta sydämmessäsi. Ensviikko näyttää jatkavan DSBM linjoilla. Ruotsin jättiläinen kyseisessä genressä, Shining on piinapenkissä V:Halmstad levyllä.