Noniiin, taas on aika saakelin pitkä tauko näköjään kirjoitusten välillä, mutta ei anneta sen menoa haittaa. Tällä hetkellä työttömänä elämä edessä ei ole parempaakaan tekemistä kuin suunnitella tulevaisuutta, syödä karkkia ja kuunnella musaa. Viimeaikoina musiikkimaku on mennyt miellenkiintoiseen suuntaan. Funeral Doom, Ambient ja Post-Rock ovat kovaa vauhtia nousseet playlisteillä. Keikkoja ilmestyy keväälle kuin sieniä sateella, ja Summoningin uusin levy ei ole kaukana. Mukava vuosi tulossa. Mutta, yritetäänpäs vääntää tuo TOP20 lista ennen tämän vuoden loppua valmiiksi. Tänään olisi vuorossa Shade Empiren Zero Nexus. Levy joka toimi porttina Black Metallin synkkään ja raakaan maailmaan. Vaikkei tällä levyllä mitään Dark metallia ihmeellisempää ole, mutta yleisfiilikseltään ryvetään siellä täysin normaalissa tummanpuhuvassa maailmanlopussa demonien riivaamana.
Eli, vuodesta 2008 se lähti. Kieroutunut, melodinen ja raskas matka maailmanloppuun. Mielettömän raskaat kitarat, groovaavat ja silti jyräävät rummut, konemaisen piinaavat ja kaukaiset syntikat ja kirsikkana kakun päällä täysin sekopäiset vokaalit suoraan helvetistä. Tämä on se levy jonka takia omissa kirjoissani Juha Harju on yksi parhaita vokalisteja metallibisneksessä. Shade Empiren aikaisemmissa levyissä ei kunnolla mitään punaista lankaa löytynyt, ja tällä se taas pitää koko levyn kasassa. Musta tornado keskellä ruskeaa erämaata. Seuraavaksi voisi ne kolme kovinta nimetä.
1. "Victory"
Paatoksellinen, pitkä, eeppinen, lopullinen. Tämä biisi tiivistää koko levyn parhaat puolet ja samalla luo aivan uusia ulottuvuuksia Empiren musiikkiin. Groovaavaa saksofonia, lausuttuja pimeitä rukouksia ja käsinkosketeltavaa ambient tunnelmaa ei kovin usein kuule samalla biisillä, vieläpä mielettömän onnistuneesti. Tämän tarinan jälkeen ei lähdetä etsimään eloonjääneitä.
2. "9 in 1"
Levyn starttaava "hittibiisi". Levyn tasaisinta ja parasta antia. Kaikki instrumentit ovat loistavasti tasapainossa, ja tämä oli se ensimmäinen biisi mitä tältä orkesterilta kuulin. Kertosäe on jotain aivan mieletöntä.
3. "Harvesters of Death"
Se oli joko tämä tai "Serpent-Angel". Siinä missä Harvesters tuo esille bändin väkivaltaisinta otetta omaan musiikkiin, vetää Serpent Angel sitä melodisempaa ja kieroutuneempaa linjaa. Anyway, loistavaa tavaraa.
Eli, levy jonka kannen aion ottaa tatuoinniksi. On se ihan perkeleen kova. Ja ensikerralla mennään koko paskan alkulähteelle, levyyn mistä kaikki läähti käyntiin. WINTERSUN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti