XX

Hiljaista on pitänyt jälleen kerran. Hyvä kun talosta tullut ulos astuttua koko viikkoon, kitara ja kannettava ovat kilpaa olleet armottoman hakkaamisen kohteena ja onhan tuota pianoakin tullut kokeiltua. Muuten onkin sitten tullut luettua shitloads of manga ja musiikit pauhannut nonstoppina taustalla. Boderlands on paras, ja teurastettu unirytmi, mutta juu. Pitemmittä puheitta laitetaanpas tämä toisiksiviimeinen arvostellu tältä listalta tulille. Eli, wintersunin debyytti. Olkaa hyvät.

Olipa kerran vuosi 2005 tai 2006, ei muisti pelaa tarpeeksi hyvin. Siinä vitutuspäissäni Heaven Shall Burnia kuunnellessa otin sitten selvää muista samankaltaisista bändeistä. PAM. Sieltä löytyi Jari Mäenpään ja Kai Hahdon pari vuotta vanha projekti. Ja siitä se sitten lähti. Ei kauaa mennyt kun soittolistalta alkoi löytymään In Flamesia, Ensiferumia, Catameniaa, Scar Symmetryä ynms. Siitä se metallin kuunteleminen lähti käyntiin. Jari Mäenpää on yksi nykypäivän metallimusiikin suurimmista velhoista. Miehellä on persoonallinen ja uskomattoman kaunis lauluääni, repiviä ja kylmiä rääkymisiä unohtamatta. Kitaransoitossa mennään ihan omalla tasollaan jälleen kerran, debyytillä esiintyvän biisin "Death and The Healing" sooloa on kehuttu useaan kertaan maailman parhaaksi sooloksi ikinä, ja itsekkin voin tämän allekirjoittaa. Ja syntikan käytöstä ei tarvitse edes puhua. Jos mietityttää niin kuunnelkaapa wintersunin toisen albumin ensimmäinen osa, Time 1 läpi. Ilman mitään musiikillista koulutusta luotu tämäkin äänimaailma.
Albumin starttaa lyhyt, ikäänkuin hittibiisiksi luokiteltavissa oleva "Beyond The Dark Sun". Biisiltä tulee heti selväksi millaista herkkua olisi tarjolla. Nopeatempoista ja melodista mättöä, joka silti onnistuu luomaan vahvan tunnelman talvisesta myrskystä. Hengähdystaukoa ei paljoa anneta kun levyn toinen raita, "Winter Madness" lähtee käyntiin. Samalla linjalla edetään ensimmäisen biisin kanssa. Kolmas biisi onkin sitten jotain ihan muuta. Tunnelma tiivistyy, tempo hidastuu ja katse kohoaa taivaisiin. "Sleeping Stars" tekee selväksi kuinka kylmää kyytiä levyllä on tunnelmoimisen saralla antaa. Neljäs biisi, "Battle Against Time" tuo melkein viikinkimetallimaisia fiiliksiä kuorollaan ja powermetalmaisella riffittelyllään. Eeppistä, niin perkeleen eeppistä. Kun tästä järkäleestä on selvitty, koittaa levyn kauneimman kappaleen aika. "Death and The Healing" on yksi parhaista ja kauneimmista kappaleista mitä extreme metallilla on tarjota. Tunnelma on käsinkosketeltava, soitanta on maailmanluokkaa ja jari mäenpään laulutaidot puhkeavat vasta nyt kunnolla kukkaan. Muistakaa puheet siitä parhaasta soolosta ikinä.
Tämän paatoksen jälkeen luulisi että seuraava biisi tuntuisi jotenkin laimealta mutta voi perkele metsään meni. Levyn paras nopea biisi, "Starchild" pärähtää käyntiin. Meno on melodista, nopeaa, rujoa ja samalla tunnelmallista. Samalla tämä yksittäinen biisi on lähimpänä uutta tuotantoa kuin aikaisempi levy yhteensä. Moniosainen ja tarinanomainen, kertova rakenne tuo mieleen ajatuksen että perkele, tässähän on "Sons of Winter and Stars":in henkinen pikkuveli. Joten miten tämä nyt voisi edes pieleen mennä? Homma jatkuu tämän rymistelyn jälkeen levyn angstahtavimmalla biisillä (mistään i cut my life into pieces paskasta silti ei todellakaan puhuta). Taustasta senverran että herra yhtyeen takana suunnitteli tämän biisin keuhkokuumeessa. "Beautiful Death" on ikäänkuin synkempi versio "Sleeping Stars":ista. Mitäänsanomattomin biisi itselle levyltä, mutta se vain kertoo perkeleen kovasta yleistasosta.
Ja sitten. Levyn päättävä kymmenen minuutin pituinen synkistelyralli. Yksi all time favourite kappaleista. "Sadness and Hate" on kuin talvinen -50 asteinen metsä yöllä koko olemuksensa puolesta aina tunnelmasta sen raakuuteen asti. Tämän biisin jälkeen ei voi ollenkaan ihmetellä miksi wintersunin suosio yhdellä levyllä lähti täysin käsistä. Yksi kaikkien aikojen tärkeimpiä metalilevyjä, ei siihin myyntimäärät paljoa vaikuta.

Noniin, tulipahan sitten koko albumi käytyä läpi. Seuraavalla kerralla sitten se kaikista paras levy ikinä (IMO). Ja se on todellakin ansainnut paikkansa. V:Hävitetty.